eesti teaduste
akadeemia kirjastus
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society cover
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
Impact Factor (2022): 0.3
Alternatiivseid etümoloogiaid V. peru, vaibuma, velbas, videvik, vistar ja vänge; pp. 259–276

Lembit Vaba

Alternative etymologies V

The article presents new or clarified etymological interpretations of the words peru ‘easily startled, skittish, given to bolting (of a horse)’, vaibumato grow weaker, fade away, die’, velbas ‘sly, crafty (person)’, videvik ‘twilight’, vistar ‘pimple, pustule’ and vänge ‘disgusting, foul (taste)’.
Julius Mägiste speculated that Estonian peru : peru ‘easily startled, skittish, given to bolting’ (of a horse); unruly, boisterous, recalcitrant (of a person=’, Votic pero ‘recalcitrant, cunning (of a horse)’, Ingrian pero(i) id. is a derivation with the diminutive suffix *-oi̯ from the noun *perä ‘rear, back part’, which has presumably been abstractified into an adjective from the compound word *peroi̯-he̮poi̯, to “refer to a horse that jolts backward or bolts”. However, Mägiste’s explanation belongs to the category of folk etymology. Phonetically and semantically plausible source material for the word can be found in Baltic languages: Baltic *(s)perV-: Lithuanian per̃ti ‘hit, strike, whip; throw; shoot; thunder; whisk; go quickly, travel, ride’, Latvian sper̂t ‘kick, stamp (of a horse), throw, cast, push; crash (of lightning)’; Indo-European archetype: *sp(h)er- ‘tear, hit, flounder, throw’. The loan stem has conformed to nominals with the *-oi suffix.
The Finnic verb stem vaipu- (Estonian vaibuma, dialectal võibuma, voibuma ‘grow weak, lose strength, fade, fall tiredly (wind, rain, pain); to become very tired, worn out; acquire a bad taste from standing around’, Salaca Livonian vaibt ‘torment, trouble, worry’, Votic vaipu ‘fell asleep, went quiet’, Finnish vaipua ‘sink, fall, break down; fall asleep; die; dialectally, to become numb’, Ingrian vaibu-
be quiet, calm down’, Karelian vaipuo and others ‘grow tired, weaken, die; recede (water level); end, run out’, Ludic baibuda ‘grow tired’, Vepsian vaibuda ‘grow tired, weaken’) is with some hesitation considered a reflexive derivation with the suffix -bu from the stem *vajV- (Estonian vajuma, Finnish vajota ‘to fall/sink down’ and others, Finnic vajaa ‘incomplete, lacking’). vajuma-, as well as the vaev ‘trouble, distress’ family, has substantially influenced the semantics of the verb vaibuma, but this interpretation does not explain how vaibuma has also acquired the meanings of ‘grow sick, feeble’ and ‘die’. Analogy to neighboring languages does not support this kind of semantic evolution. It is plausible that Finnic *vai̯pu- is of Baltic origin: Baltic *gvaib- (or *gveib-): Lithuanian gvaĩbti, gveibti ‘grow weak, powerless, weary, lose consciousness, faint’, geĩbti ‘grow weak, powerless, end, die’; Indo-European arhetüüp: *geibh- ‘bend, crook, warp / German biegen’.
The narrowly distributed Estonian adjective velbas : velpa ‘sly, crafty (person)’ does not have plausible etymological equivalents in other Finnic languages. Julius Mägiste regards velbas either as a descriptive word or as related to Finnish vilppi ‘fraud, deception; dishonest ploy’, which corresponds to Karelian vilppi (same meaning as in Finnish) and Votic vilppi ‘mistake, error’. In Finnish etymological dictionaries, the Estonian word has either been ignored or the relationship has not been considered believable; the correspondence between the first-syllable i in Finnish/Karelian/Votic and e in Estonian is indeed unexpected. Phonetically and semantically plausible source material is found in the form of Lithuanian gvel̃bti ‘seize, steal, pilfer’, gvelbė́jas ‘thief, swindler’, gvelbìkas (same meaning). Whether this initially quite restricted Estonian dialect word is a Baltic loan requires further study.
The Estonian word family headlined by the word videvik ‘twilight’ (EKSS 6: 308–309) does not have any known equivalents outside of the Estonian language area. Julius Mägiste regards the etymology of this word family as unclear (EEW 12: 3805–3806). I propose a Baltic etymology: Baltic *svidō: Lithuanian svidà ‘brilliance, shine’, svidė́ti ‘shine, glisten, glimmer’, svidùs ‘shining, glistening, glimmering’, lt svîst ‘dawn, become light’, aizsvīst ‘to begin to grow dark’; Indo-European archetype: *su̯id- ~ *su̯īd- ‘shine, glow’.
The Estonian word family has the opposite meaning of its loan base. In the space of words denoting light and darkness, the polarization of semantics and the bipolarity of vocabulary marking the boundary of lightness and darkness is quite typical.
Estonian vistar ~ vister denotes ‘a pus inflammation caused by the clogging of fat glands’ or more colloquially ‘pimple, zit, pustule’. The word has an etymological equivalent only in Courland Livonian: vis̆tàr ‘pimple, whitehead’. The possible Baltic origin of these Estonian and Livonian words has been postulated, with some doubts, by Julius Mägiste, without specifying the loan base (EEW 12: 3892–3893). I surmise that the possible loan base is Baltic *instir-: Lithuanian instiras ‘subcutaneous maggot, grub’, inkstaras, inkstìras, inkšti̇̀ras, iñkštiras ‘pimple, zit, pustule; grub, maggot, warble in a cow’s skin; trichina (Trichinella spiralis)’. In Estonian and Livonian, the stem-internal -n- in the loan base has disappeared from the consonant cluster -nst-. The word-initial v- has presumably developed on the example of words with similar phonemic structure and semantics, such as Estonian dialect vism(avesi), visa(vesi) ‘discharge from a blister or wound’, cf. Votic vizvata ‘to rot (of a wound)’, Finnish visva ‘tissue fluid, pus’, Ingrian visvata ‘to discharge pus’, Kaerlian visva and others ‘liquid from a wound, pus’. vistar and vister have conformed to the patterns of ar- and er-final nominals respectively.
Livonian vis̆tàr may be a borrowing from Estonian. Semantically, the word partially overlaps with Courland Livonian ài̯star, å̀i̯star ‘pimple, zit (on face), warble in a cow’s skin’. Vilhelm Thomsen and Jalo Kalima have, with some reservations, drawn a parallel between this word and the Baltic equivalents, Latvian anksteri and Lithuanian ánkštaras, ánkštiras ‘heatspot, pimple; gadfly larva, grub, maggot’. The preservation of the dental nasal in the ank- cluster in the Latvian word indicates Courland origin and therefore this cannot be the loan base of the Livonian word. Typical in the Baltic languages is the widespread alternation of sonorants with vowels, in both stems and suffixes, which can be seen in e.g. be-ñ-gti ~ be-ĩ-gti ‘finish’, tva-ñ-kas ~ tva-ĩ-kas ‘sultry weather’; thus, it can be conjectured that the loan base could have been *aikstVr-. As there is no evidence of a parallel variant with a vowel, the more plausible suggestion is that Livonian ài̯star is a contamination of the Baltic loan base with the (Estonian-origin) word vis̆tàr.
Estonian vänge ‘disagreeable, disgusting (taste), irritating (smell or taste), sharp, strong; obscene, bawdy’ and related words, the equivalents of which are Livonian väŋ̄g ‘repulsive (taste); kvass-like drink’ and Votic väŋkävä ‘disagreeable, disgusting (e.g. pork)’, väŋkilä ‘disagreeable, disgusting, revolting (food)’, is a potential Baltic loan: Baltic *vang- ~ *veng-: Lithuanian vangùs ‘lazy, languid, sluggish, incapable, awkward; fearsome, terrible; indomitable, tenacious; tasteless, stale (beer)’, vengùs ‘lazy, languid’, véngti ‘avoid, keep/stay away from (something unpleasant), evade, prevaricate’, pavañgti ‘avoid, fear’; Indo-European archetype *u̯eng-. The semantic development may have proceeded as follows: ‘*unpleasant (desirable to avoid)’ → ‘unpleasant taste, smell’.


Aavik, Johannes 1919. Uute sõnade sõnastik. Tartu: Istandik.

Aavik, Johannes 1921. Uute sõnade ja vähem tuntud sõnade sõnastik. 2. parand. ja täiend. tr. Tallinn: A. Keisermann’i kirjastus.

ALEW 13 = Altlitauisches etymologisches Wörterbuch 1–3. 2015. Unter der Leitung von Wolfgang Hock und der Mitarbeit von Elvira-Julia Bukevičiūtė und Christiane Schiller, bearbeitet von Rainer Fecht, Anna Helene Feulner, Eugen Hill, Dagmar S. Wodtko. (= Studien zur historisch-vergleichenden Sprachwissenschaft 7. Hrsg. Harald Bichlmeier, Velizar Sadovski.) Hamburg: Baar.

Budenz, József 1884. Az ugor nyelvek összehasonlító alaktana. – Nyelvtudományi Közlemények 18, 161–319, 456–471.

Būga, Kazimieras 1958. Rinktiniai raštai I. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatūros leidykla.

Būga, Kazimieras 1959. Rinktiniai raštai II. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatūros leidykla.

Būga, Kazimieras 1961. Rinktiniai raštai III. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatūros leidykla.

EEW 112 = Julius Mägiste. Estnisches etymologisches Wörtebuch 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft.

EES = Eesti etümoloogiasõnaraamat. 2012. Koost. ja toim. Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar. Peatoim. Iris Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

EH 12 = Jānis Endzelīns, Edīte Hauzenberga 1934–1946. Papildinājumi un labojumi K. Mǖlenbacha Latviešu valodas vārdnīcai I–II. Rīgā: Grāmatu apgāds.

EKMS IIV = Andrus Saareste 1958–1963. Eesti keele mõisteline sõnaraamat I–IV. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. (= Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne nr. 3.) Stockholm: Vaba Eesti.

EKSS 16 = Eesti keele seletav sõnaraamat 1–6. 2009. „Eesti kirjakeele seletussõnaraamatu“ 2., täiend. ja parand. tr. Toim. Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Endzelīns, Jānis 1951. Latviešu valodas gramatika. Rīgā: Latvijas valsts izdevniecība.

Endzelīns, Jānis 1974. Darbu izlase II. Rīga: Zinātne.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Helle, Anton Thor 1732. Kurtzgefaßte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache, in welcher mitgetheilet werden I. Eine Grammatica, II. Ein Vocabvlarivm, III. Proverbia, IV. Ænigmata, V. Colloqvia. Halle: Gedruckt bey Stephan Orban.

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den revalschen und den dörptschen; nebst einem vollständigen Wörterbuch. Herausgegeben von August Wilhelm Hupel. Riga, Leipzig: J. F. Hartknoch.

Häkkinen, Kaisa 2004. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY.

Kagaine, Elga 2004. Lokālie somugrismi latviešu valodas Ziemeļrietumvidzemes izloksnēs. Rīga: Latvijas Universitātes Latviešu valodas institūts.

Kalima, Jalo 1936. Itämerensuomalaisten kielten balttilaiset lainasanat. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 202.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kettunen, Lauri 1938. Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae V.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Kujola, Juho 1944. Lyydiläismurteiden sanakirja. Ainekset keränneet Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen ja E. A. Tunkelo. Toimittanut ja julkaissut Juho Kujola. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae IX.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Laučiūtė = Юрате Алоизовна Лаучюте 1982. Словарь балтизмов в славянских языках. Ленинград: Наука.

LEV 12 = Konstantīns Karulis 1992. Latviešu etimoloģijas vārdnīca 1–2. Rīga: Avots.

LEW 12 = Ernst Fraenkel 1962–1965. Litauisches etymologisches Wörterbuch 1–2. Heidelberg: Carl Winter, Universitätsverlag, Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

Makarov = Г. Mакаров 1990. Словарь карельского языка (ливвиковский диалект). Петрозаводск: Карелия.

ME 14 = K. Mīlenbacha Latviešu valodas vārdnīca 1–4. 1923–1932. Rediģējis, papildinājis, turpinājis J. Endzelīns. Rīgā: Herausgegeben vom lettischen Bildungsministerium / Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Mägiste, Julius 1928. oi-, e̮i-deminutiivid läänemeresoome keelis. Läänemeresoome nominaaltuletus I. Mit einem Referat: Die oi̯-, e̮i̯-Deminutiva der ostseefinnischen Sprachen. (= Acta et Commentationes Universitatis Tartuensis (Dorpatensis) B XII: 2.) Tartu.

Müller 16001606 = Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Urve Pirso, Külli Prillop 2000. Toim. Jaak Peebo. Georg Mülleri jutluste sõnastik. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 12.) Tartu: Tartu Ülikool.

Neetar, Helmi 1990. Deverbaalne nominaaltuletus eesti murretes. I. Toim. V. Pall. Tallinn: [Eesti TA Keele ja Kirjanduse Instituut].

Nirvi, R. E. 1971. Inkeroismurteiden sanakirja. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVIII.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

PKĖŽ I = Vytautas Mažiulis 1988. Prūsų kalbos ėtimologijos žodynas I. Vilnius: Mokslo ir enciklopedių leidykla.

Pokorny 12 = Julius Pokorny 1949–1959. Indogermanisches etymologisches Wörterbuch 1–2. Bern: A. Francke AG Verlag.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. Rooma, Toronto: Maarjamaa.

Rätsep, Huno 1992. Uute lihttüvede saamise viisidest eesti sõnavaras. – Festschrift für K. Rédei zum 60. Geburtstag. Emlékkönyv Rédei Károly 60. születésnapjára. (= Studia Uralica 6.) Wien, Budapest, 371–375.

Sereiskis, B[enjaminas] 1933. Lietuviškai-rusiškas žodynas. Kaunas: Med. d-ro A. Lapino ir Grigorijaus Volfo leidinys.

Setälä, E. N. 1894. Ueber einen „guturalen“ nasal in urfinnischen. – Festskrift til Vilh. Thomsen fra disciple. Udgivet i anledning af hans femogtyveårige doktorjubilæm 23 marts 1869–23 marts 1894. København: Gyldendalske boghandels forlag, 230–245.

SKES IVII = Y. H. Toivonen, Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola 1974–1981. Suomen kielen etymologinen sanakirja. 1–7. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Smoczyński, Wojciech 2016. Słownik etymologiczny języka litewskiego. Wydanie drugie, poprawione i znacznie rozszerzone. Na prawach rękopisu.сzyński W. Słownik etymologiczny języka litewskiego.pdf (30.04.2019).

SRNG 26 = Словарь русских народных говоров 26. 1991. Ленинград: Наука.

SSA 13 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1–3. 1992–2000. Päät. U.-M. Kulonen. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 36.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Thomsen, Vilhelm 1890. Berøringer mellem de finske og de baltiske (litauisk-lettiske) Sprog. En sproghistorisk undersøgelse. (= De kgl. Danske Videnskabsselskabets skrifter 6. Historisk-philosophiske klasse, afdeling 1:1.) København: Blanco Lunos.

Vaba, Lembit 2011. Balti laenude uurimine avab meie kauget minevikku. – Keel ja Kirjandus 10, 734–763.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (= Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Vasmer, Max IIV = Фасмер, Макс 2004. Этимологический словарь русского языка I–IV. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст.

Vestring, Salomo Heinrich 1998 [17101730]. Lexicon Estonico Germanicum. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Viitso, Tiit-Rein, Valts Ernštreits 2012. Līvõkīel-ēstikīel-leţkīel sõnārōntõz. Tartu, Rīga: Tartu Ülikool, Latviešu valodas aģentūra.

VK III = Vana kannel III. Kuusalu vanad rahvalaulud I. 1938. Toim. Herbert Tampere. Tallinn: Kultuurkoondis.

VK VI/12 = Vana Kannel VI/1–2. Haljala regilaulud. 1989. Toim. Eduard Laugaste. Tallinn: Eesti Raamat.

VK VII/1 = Vana kannel VII/1. Kihnu regilaulud. 1997. Koost. ja toim. Ottilie Kõiva, Ingrid Rüütel. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Keele Instituut.

VKKMS = Vatjan kielen Kukkosin murteen sanakirja. 1980. Ainekset kerännyt L. Posti, painokuntoon toimittanut S. Suhonen L. Postin avustamana. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XIX.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

VKS 17 = Vadja keele sõnaraamat 1–7. 1990–2011. Toim. Elna Adler, Merle Leppik, Silja Grünberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut.

VMS III = Väike murdesõnastik I–II. 1982–1989. Toim. Valdek Pall. Tallinn: Valgus.

Väinaste, J. 1925. Häälikuvaheldusnähtustest eesti keeles. – Eesti Keel 5–6, 89–111.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973 [1893]. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Vierter unveränderter Druck nach der von Jakob Hurt redigierten Auflage. Tallinn: Valgus.



ERA = Eesti regilaulude andmebaas.

KKS = Karjalan kielen sanakirja.

KM = Kõnekäändude ja fraseologismide andmebaas.

LKŽ = Lietuvių kalbos žodyno (t. 1–20, 1941–2002) elektroninio varianto I leidimas 2005.

Back to Issue