Russian Orthodox given names in Votic, Ingrian and Seto
Votes, Ingrians and Setos, all Finnic people, have for centuries been orthodox Christians. With accepting Christianity, a new language stratum appeared in their languages: canonical forenames.As the pronunciation of canonical forenames has been difficult for Finnic peoples, the names have been adapted with quite systematic changes. The phonetical and morphological adaptations are rich in variation, but at the same time are quite regular within a particular language. The comparison of the adaptation of orthodox canonical names into Votic, Ingrian and Seto reveals one of the common targets: the attuning of the names to the languages’ own sound system and derivational system. The common means of name adaptation are placing the primary stress onto the first syllable of the name, avoiding foreign sounds and sounds in inconvenient positions, and avoiding initial consonant clusters.
However, these languages differ in the ways they have adapted the canonical names, e.g. the f-initial names have been adapted as h-initial in Seto, predominantly v-initial in Ingrian, and have been preserved in many cases as f-initial in Votic. Some of the differences appearing in name adaptation implicitly follow the characteristics of the particular language. For instance, the languages under investigation differ with regard to vowel harmony: Votic and Seto represent the vowel harmony type of ä-, ü- and õ-harmony with the neutral vowel i, while in Ingrian there is ä-, ü- and ö-harmony and the neutral vowels e ja i. These differences are also reflected in the adapted names.
In addition to sound changes, there are also characteristic developments in name derivatives. In all three languages the diminutive suffix *-oi, -e̮i is a productive affix, which appears with apocope in Votic, Lower Luga Ingrian and Seto; in Soikkola Ingrian, however, it appears as -oi with a back vowel derivational base and -öi with a front vowel derivational base. Among the languages under investigation, characteristic only to Seto is the usage of the suffix ‑ts/-ds, and the developments of the Russian suffix -ška, which is compounded to a monosyllable derivational base as -śka, and to a disyllabic derivational base as -sk.
The knowledge of the main principles of Russian forename adaptation in Votic, Ingrian and Seto broadens the alternative interpretations both in family name research (e.g. Seto Ivask, Karask) and place name research (e.g. Ingrian Voloitsa).
Aabrams, Vahur 2013. Vinne õigeusu ristinimeq ja seto vastõq. – Raasakõisi Setomaalt. Setomaa Jakob Hurda silmi läbi aastagil 1886 ja 1903. Kommentaarõga välläannõq. Kokko pandnu, käsikiräst tõlknu ja toimõndanu Paul Hagu (seto kiil), Vahur Aabrams (saksa kiil). (= Seto kirävara 6.) Seto Instituut, Eesti Kirjandusmuuseum, 237–262.
Ariste, Paul. Vadja etnoloogia I. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Rahvaluule Arhiiv.
Ariste, Paul. Vadja etnoloogia II. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Rahvaluule Arhiiv.
Ariste, Paul. Vadja etnoloogia IX. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Rahvaluule Arhiiv.
Ariste, Paul. Vadja etnoloogia X. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Rahvaluule Arhiiv.
Ariste, Paul. Vadja etnoloogia XI. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Rahvaluule Arhiiv.
Ariste, Paul. Vadja etnoloogia XII. Eesti Kirjandusmuuseum, Eesti Rahvaluule Arhiiv.
Ariste, Paul 1980. Einige Ausführungen zu wotischen Personennamen. – Советское финно‑угроведение XVI (2), 81–82.
AV 1901 = Vihtori Alava. Alava XII, Votica. Suomen Kirjallisuuden Seuran Arkisto.
Mägiste, Julius 1977. „Setukaistekstejä“. (= Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 159.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
Nirvi, Ruben Erik 1971. Inkeroismurteiden sanakirja. ( = Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVIII.) Helsinki.
Nissilä, Viljo 1943. Soikkolan inkeroisten henkilönnimistä. – Virittäjä 47, 199–207.
Petrovskij 1984 = Никандр Петровский. Словарь русских личных имен. Oколо 2600 имен. Издание 3-е, стереотипное. Москва: Русский язык.
Piho, Mare 1997. Setu külad Siberis. – Kaika suvõülikuulõ kogomik I–VIII (1989–1996). Võru: Võro Instituut, 51–63.
Simm, Jaak 1983. Setu eesnimesid. – Eesnimedest oskussõnadeni. Emakeele Seltsi aastaraamat 26/27 (1980/1981). Tallinn: Eesti Raamat, 92–97.
Kirjandus
Ahlquist, Arja 1999. Ihmisiähän ne merjalasetkin olivat… – Virittäjä 4, 624–637.
Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (= Nõukogude Soome-Ugri Keeleteadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.
Ariste, Paul 1981. Keelekontaktid. Eesti keele kontakte teiste keeltega. (= ENSV Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 14.) Tallinn.
Bæcklund, Astrid 1956. The names of women in medieval Novgorod. – For Roman Jakobson. Essays on the Occasion of His Sixtieth Birthday, 11 October 1956. Comp. Morris Halle, Horace G. Lunt, Hugh McLean, Cornelius H. van Schoonevald. The Hague: Mouton & Co, 19–24.
Bæcklund, Astrid 1959. Personal Names in Medieval Velikij Novgorod. I, Common Names. (= Acta Universitatis Stockholmiensis. Ètudes de Philologie Slave 9.) Stockholm.
Bubrich, D. 1925. Beiträge zur urslavischen Lautlehre. – Zeitschrift für slavische Philologie II. Leipzig, 121–124.
Joalaid, Marje 2009. Balto-finnic personal name suffixes. – Names in Multi-Lingual, Multi-Cultural and Multi-Ethnic Contact. Proceedings of the 23nd International Congress of Onomastic Sciences, August 17–22.2008. Eds. Wolfgang Ahrens, Sheila Embleton, André Lapierre with the assistance of Grant Smith, Maria Figueredo. Toronto: York University, 532–541.
Kalima, Jalo 1952. Slaavilaisperäinen sanastomme. Tutkimus itämerensuomalaisten kielten slaavilaisista lainasanoista. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 243.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lauerma, Petri 1993. Vatjan vokaalisointu. (= Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 214.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.
Mägiste, Julius 1928. oi-, e̮i-deminutiivid läänemeresoome keelis. Läänemeresoome nominaaltuletus. I. (= Acta et Commentationes Universitatis Tartuensis (Dorpatensis) B XII,2.) Tartu.
Nissilä, Viljo 1975. Suomen Karjalan nimistö. (= Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön julkaisuja.) Joensuu.
Peegel, Juhan 1959. Venepäraste isikunimede mugandumisest Ida-Saaremaa murdekeeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat V (1959). Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 97–100.
Saar, Eva 2000. Slaavipärased eesnimed vadja keeles ja isuri keele Soikkola ning Alam-Luuga murdes. Bakalaureusetöö. Tartu Ülikool. Tartu.
Turunen, Mikko 1997. Nykyvatjan koodinvaihto. – Virittäjä 2, 208–232.
Virtaranta, Pertti 1973. Havaintoja tverinkarjalaisesta nimistöstä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja 72. Helsinki, 488–495.
