eesti teaduste
akadeemia kirjastus
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society cover
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
Alternatiivseid etümoloogiaid VII. kailpendimaraidamaruttama ja (muna)tael; pp. 327–343
PDF | 10.3176/esa66.14

Lembit Vaba

Alternative etymologies VII

The article presents new or more precise etymologies for the words kail kailu ‘white-headed cow’, pendima : pendida ‘to rot, decay’, raidama : rajata ~ raidada‘to ruin, waste’, ruttama rutata ‘to hurry, hasten’ ja (muna)tael : -taela ‘egg yolk’.

kail : kailu ‘white-headed cow’ is a dialect word recorded in the Western Saaremaa parish which has a clear cognate in dialectal Finnish, where the noun kaila and its many derivatives denote primarily a skewbald or similarly colored domestic animal (cow, bull, horse). According to the data of the Finnish Dialect Dictionary, this word family is found in the southwestern (Varsinais-Suomi) and Häme dialects (western and southwestern Satakunta, northern and southwestern Häme). On the basis of the Finnish stem variants kail-o ‘skewbald cow, bull or horse’, kail-o-kas id., it can be claimed that the stem vowel -u in Estonian kail : kailu indicates the Finnic nominal affix -o. Etymological dictionaries of Finnic languages do not address this word family. It is an eventual Baltic loan with the presumed loan base *gaila- ‘white’, compare to Low Prussian gaylis ‘white’ < Latvian *gailas ‘white’ < ‘radiant’, likely Indo-European archetype *ghoilo- ‘radiant’. This Baltic word family also includes Lithuanian gaĩlis ~ gaĩlė ‘marsh Labrador tea’. It has previously been convincingly demonstrated that kail, the Estonian name for Ledum palustre, is also a Baltic loan.

pendima pendida ‘to rot, decay (tree, leaves), wither (turnips), grow mouldy (grain, hay), putrefy (fish, meat, corpse)’ and its phonological and derivational variants are known in dialects of Northern Estonian. This Estonian verb stem has a known cognate only in dialectal Finnish, e.g. pentyä ‘to rot’. Attempts to link this Estonian-Finnish stem with a similar Permic root (Udmurt pe̮di̮ni̮ ‘to suffocate under ice (fish), pant, gasp; to grow mouldy, fusty’, Komi pe̮dni̮ ‘to gasp, pant; to drown’) fail primarily for phonological reasons.

The Estonian-Finnish verb stem pentV- is an eventual Baltic loan: Baltic *pendV-: compare to Lithuanian péndėti (péndėja ~ péndipéndėjo) ‘to crumble, decay, rot, grow mouldy, fusty; to become weak, sickly, to dry up’, išpéndėti ‘to rot, decay, fester (farmhouse, tree branches, core of a growing tree); to dry and harden (meat); to become lean, thin, emaciated (due to illness or age), to grow old’.

raidama : rajata ~ raidada ‘to destroy, waste (young forest)’ and the denominal adverb raidu ‘to waste’ from the same stem: raidu minema ‘to go to waste’, raidus‘being wasted’ belong to the Islands and Western dialects, although they have been recorded in Harjumaa and elsewhere as well. The words rajama ‘to waste (of grain being cut, or of children wasting bread while eating it)’ and rajastama ‘to waste (of grass being trampled by animals)’ come from the weak-grade variant of this stem. This Estonian word family does not have plausible cognates in other Finnic languages. It is an eventual Baltic loan: Baltic *braidV-, compare to Lithuanian braidýti (braĩdobraĩdė), bráidyti ‘to wade, paddle, tread on, trample’, nubraidýti ‘to trample, stamp on (e.g. of grain being trampled by geese and other animals); to tire from wading, splashing’, apibraidýti ‘to tread on, trample underfoot’. The presumed originaal meaning of this Baltic verb loan is ‘to ruin or destroy something by trampling on it’, from which the meaning of ‘to waste, squander’ has also emerged in Estonian.

ruttama : rutata ‘to hurry, hasten’ and the related noun rutt : rutu ‘hurry, haste’ are well known throughout the entire Estonian language area. ruttamaruttu, and rutem ‘faster’ are among the 10,000 most frequent words in modern Estonian. Their origins can be traced to the Finnic stem *rutta-, which is the derivational base of the verb ruttama, while rutt : rutu is presumably a verbal noun with the u-affix (< -o or ? -u). This word family has cognates in all Finnic languages except Livonian and Veps. While the loan base for this word family is not (as has been suggested) Russian круто́й ‘steep, abrupt (waterfront, curve); loud, harsh, short-tempered (of character); hard, dense, thick (e.g. a hard egg or thick porridge)’, кру́то ‘abruptly, suddenly; loudly, harshly; strongly, abundantly, densely’, one cannot rule out the semantic influence of these phonologically similar Russian words, including semantic loans appearing in eastern Finnish dialects and Karelian. I surmise that this Finnic stem is a Baltic loan: Baltic *kruta-, the descendants of which in modern Lithuanian include krutė́ti (krùtakrutė́jo) ‘to move, make oneself move (of a living creature or a device), to move to and fro; to show zeal, bustle about; to tremble, quiver, throb, pulsate; to loosen, break up (soil), to cultivate (soil), to scrub, clean (hide); to go, set off; to live, be located’, krutas ‘movement, work’, krutùs ‘lively, mobile, capable, hard-working, industrious’, krùtinti ‘to move, make smth move, force, prompt, incite to do smth; to set off, travel’, krùsti (kruñtakrùto) ‘to start moving, quickly start doing, embark upon smth’: sukrusti pie darbo ‘to get to work’ and others.

(muna)tael : -taela ‘egg yolk’ belongs to the Islands and Western dialects, but has also been recorded in the Central dialect, which borders the Western dialect region. In Estonian etymological literature the position is taken that (munatael – like the other Estonian names for egg yolk: rebu, (munakollane jt, (munaruuge, (munaruskevahanõ munaverrev muna – is derived from the orange-yellow color of an egg yolk, and (muna)tael shares a stem with the Baltic loan tael ‘tinder (Fomes fomentarius) and the combustible made from it’, found in all Finnic languages, which has acquired the additional meaning of ‘egg yolk’ in Estonian. Finnish etymological dictionaries do not mention this additional meaning of Estonian tael. The Estonian dialect researcher Vilja Oja (2013) has begun to question this account, since tael is unusual in comparison to other names for egg yolk. However, there is no reason to doubt that coloration is the most widespread motivation in names for egg yolk, and that applies in this case as well. Growing tinder, not yet processed into a combustible, features coloration characteristic of both egg white and egg yolk, varying from gray (dirty white) to pale reddish-brown, while the base of the fruiting body is brown with a purplish tone. In Finnic languages, the coloration of tinder has evidently provided an impulse for the emergence of additional meanings. À propos, color is an inseparable part of the semantic field of Estonian tael and other modern words originating from the same loan base: Lithuanian dãglas ‘variegated, multicolored, spotted, patchy (pig, skirt)’ and others.


Ahlquist, August 1871. De vestfinska språkens kulturord. Ett linguistiskt bidrag till Finnarnes äldre kulturhistoria. Helsingfors: Finska Litteratur-sällskapets tryckeri.

ALEW 1–3 = Altlitauisches etymologisches Wörterbuch, 2015. Unter der Leitung von Wolfgang Hock und der Mitarbeit von Elvira-Julia Bukevičiūtė und Christiane Schiller bearbeitet von Rainer Fecht, Anna Helene Feulner, Eugen Hill und Dagmar S. Wodtko. Bd. 1: A–M, Bd. 2: N–Ţ, Bd. 3: Verzeichnisse und Indices. Hamburg: Baar.

Būga, Kazimieras 1959. Rinktiniai raštai II. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatūros leidykla.

Būga, Kazimieras 1961. Rinktiniai raštai III. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatūros leidykla.

EEW 1–12 = Julius Mägiste 2000. Estnisches etymologisches Wörtebuch 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft.

EH 1–2 = Jānis Endzelīns, Edīte Hauzenberga 1934–1946. Papildinājumi un labojumi K. Mǖlenbacha Latviešu valodas vārdnīcai I–II. Rīgā: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds / Grāmatu apgāds.

EKMS 1–4 = Andrus Saareste 1958–1963. Eesti keele mõisteline sõnaraamat 1–4. Stockholm: Vaba Eesti.

Gutslaff, Johannes 1648. Observationes grammaticae circa linguam Esthonicam. Dorpati Livonorum: Excudebat Johannes Vogel / Acad. Typogr.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache, Bestehend nicht alleine in etlichen præceptis und observationibus, Sondern auch In Verdolmetschung vieler Teutschen Wörter. Reval: Adolph Simon.

Hakulinen, Lauri 1968. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kolmas, korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.

Helle, Anton Thor 1732. Kurtzgefaßte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache, in welcher mitgetheilet werden I. Eine Grammatica, II. Ein Vocabvlarivm, III. Proverbia, IV. Ænigmata, V. Colloqvia. Halle: Gedruckt bey Stephan Orban.

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den revalschen und den dörptschen; nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga, Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Jaunius, Kazimieras 1972 [1879–1903]. Kalbininko Kazimiero Jauniaus rankraštinis palikimas. Katalogas ir publikacijos. Рукописное наследие языковеда Казимераса Яунюса. Каталог и публикации. Parengė S. Skrodenis. Spec. redaktorius A. Lukošiūnas. Vilnius: Lietuvos TSR valstybinė respublikinė biblioteka.

Kaalep, Heiki-Jaan, Kadri Muischnek 2002. Eesti kirjakeele sagedussõnastik. Tartu: [Tartu Ülikool].

Kalamees, K[uulo] 1966. Seened. Tallinn: Valgus.

Karsten, T. E. 1915. Germanisch–finnische Lehnwortstudien. Ein Beitrag zu der ältesten Sprach- und Kulturgeschichte der Germanen. (= Acta Societatis Scientiarum Fennicae XLV: 2.) Helsingfors.

KÈSK = Лыткин, В. И., Е. С. Гуляев 1970. Краткий этимологический словарь коми языка. Москва: Наука.

KettunenLauri 1938. Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae V.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Käsi, Inge 2011. Vanapärase Võru murde sõnaraamat. Rõuge, Vastseliina, Setu. Toim. Helmi Neetar. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Laanest, Arvo 1964. Isurid ja isuri keel. Meie lähemaid sugulaskeeli. Tallinn: [Eesti NSV Teaduste Akadeemia].

Laučiūtė 1982 = Юрате Алоизовна Лаучюте 1982. Словарь балтизмов в славянских языках. Ленинград: Наука.

LEV 1–2 = Konstantīns Karulis 1992. Latviešu etimoloģijas vārdnīca 1–2. Rīga: Avots.

LEW 1–2 = Ernst Fraenkel 1962–1965. Litauisches etymologisches Wörterbuch 1–2. Heidelberg: Carl Winter, Universitätsverlag, Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

Makarov 1990 = Г[ригорий] Н[иколаевич] Mакаров 1990. Словарь карельского языка (ливвиковский диалект). Петрозаводск: Карелия.

MažiulisVytautas 1988. Prūsų kalbos ėtimologijos žodynas 1. Vilnius: Mokslas.

ME 1–4 = K. Mīlenbacha Latviešu valodas vārdnīca 1–4, 1923–1932. Rediģējis, papildinājis, turpinājis J. Endzelīns. Rīgā: Herausgegeben vom lettischen Bildungsministerium / Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Mikkola, Joos. J. 1902–1903. Baltisches und Slavisches. (= Översigt af Finska Vetenskaps-Societetens Förhandlingar XLV, 4.) Helsingfors, 1–47.

Müller 1600–1606 = Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Urve Pirso, Külli Prillop 2000. Georg Mülleri jutluste sõnastik. Toim. Jaak Peebo. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 12.) Tartu: Tartu Ülikool.

Mägiste, Julius 1933. Mis on soomlased laenanud eesti keelest? – Eesti Kirjandus 1933/8, 368–377.

Nirvi, R. E. 1971. Inkeroismurteiden sanakirja. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVIII.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

NYS 1 = Nykysuomen sanakirja. Kuudes painos. Lyhentämätön kansanpainos, 1978. Porvoo, Helsinki, Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Oja, Vilja 2013. Наименования яичного желтка в финно-угорских язы-
ках. – Linguistica Uralica XLIX 4, 273–291.

Pokorny 1–2 = Julius Pokorny 1949–1959. Indogermanisches etymologisches Wörterbuch 1–2. Bern: A. Francke AG Verlag.

Punžina 1994 = А[лександра] В[асильевна] Пунжина 1994. Словарь карельского языка (тверские говоры). Петрозаводск: Карелия.

RaagRaimo 1984. Ledum palustre in Baltic Finnic. – Советское финно-угроведение XX/4, 258–269.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. Rooma, Toronto: Maarjamaa.

Reķēna 1–2 = Antoņina Reķēna 1988. Kalupes izloksnes vārdnīca 1–2. Rīga: Latviešu valodas institūts.

Rossihnius 1632 = Valve-Liivi Kingisepp, Külli Habicht, Külli Prillop 2002. Joachim Rossihniuse kirikumanuaalide leksika. Toim. Jaak Peebo. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 22.) Tartu: Tartu Ülikool.

Saareste, Andrus 1924. Leksikaalseist vahekordadest eesti murretes I. Analüüs 60 kaardi ja 1 skeemiga. (= Acta et Commentationes Universitatis Dorpatensis B VI1.) Tartu: Kirjastus-Ühisuse „Postimehe” trükk.

Saareste, Andrus 1953. Länsi-Viron sanaston suhteesta suomen kieleen. (= Suomi 106/3.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Saarimaa, E. A. 1916. Sananselityksiä Aleksis Kiven teoksiin. – Virittäjä 1916/3, 69–79.

Sippelgas I = Sippelgas. Essimenne jäggo. [Friedrich Reinhold Kreutzwald]. Wälja antud Maarahwa kele ja kirja koggoduse polest. Tarto liñnas: Trükkitud H. Laakmanni kirjadega ja temma kullo ning warraga 1843.

Sippelgas II = Sippelgas. Teine jagu. [V. R. Ristmets]. Tartus: H. Laakmanni kirjadega ja kuluga trükkitud 1861.

SKES 1–7 = Yrjö H. Toivonen, Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola 1974–1981. Suomen kielen etymologinen sanakirja 1–7. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

SSA 1–3 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1–3, 1992–2000. Päät. U.-M. Kulonen. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Stahl, Heinrich 1637. Anführung zu der Estnischen Sprach, auff Wolgemeinten Rath vnd Bittliches Ersuchen, publiciret von M. Henrico Stahlen. Revall: Chr. Reusner.

ZajcevaMullonen 1972 = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен 1972. Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука.

Toporov 1979 = Владимир Николаевич Топоров 1979. Прусский язык. Словарь. E–H. Отв. ред. В. В. Иванов. Москва: Наука.

VabaLembit 1990. Die baltischen Sonderentlehnungen in den ostseefinnischen Sprachen. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno–ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (= Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, 125–139.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn, Tampere: Eesti Keele Instituut, Tampereen Yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (= Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Vestring, Salomo Heinrich 1998 [1710–1730]. Lexicon Estonico Germanicum. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

VKS 1–7 = Vadja keele sõnaraamat 1–7, 1990–2011. Toim. Elna Adler, Merle Leppik, Silja Grünberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973 [1893]. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Vierter unveränderter Druck nach der von Jakob Hurt redigierten Auflage. Tallinn: Valgus.



EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat.

EMS = Eesti murrete sõnaraamat.

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat.

KKS = Karjalan kielen sanakirja.

LKŽ = Lietuvių kalbos žodyno (t. 1–20, 1941–2002) elektroninio varianto I leidimas 2005.

Smoczyński SEJL = Wojciech Smoczyński 2016. Słownik etymologiczny języka litewskiego. Współpraca redakcyjna: Michaił OsłonWydanie drugie, poprawione i znacznie rozszerzone. Na prawach rękopisu.

SMS = Suomen murteiden sanakirja.

VMS = Väike murdesõnastik.

Back to Issue