headerpos: 17406
 
 
 

Emakeele Seltsi aastaraamat
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
ISSN 2228-1215 (electronic)   ISSN 0206-3735 (print)

Emakeele Seltsi aastaraamat
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
ISSN 2228-1215 (electronic)   ISSN 0206-3735 (print)

Publisher
Journal Information
» History
» Editorial Policy
» Editorial Board
» Abstracting/Indexing
Guidelines for authors
» For Authors
» Instructions to authors
» For Review
List of Issues
» 2017
Vol. 63, Issue 1
» 2016
» 2015
» 2014
» 2013
» 2012
» 2011
» 2010

Alternatiivseid etümoloogiaid IV. Kori : korja, melek(as), rahe(-) ja rikkuma; pp. 240–259

(Full article in PDF format) http://dx.doi.org/10.3176/esa63.11


Authors

Lembit Vaba

Abstract

Alternative etymologies IV

The article presents new etymological interpretations of the words kori : korja ‘hearth’, melek(as) ‘stock pigeon’, rahe(-): rahejalg, kooljarahe ‘bier’ and rikkuma ‘to spoil, ruin, break, etc’.
Kori : korja ‘hearth’ is a forgotten word in modern Estonian, which is known from northwestern Läänemaa as well as Hiiumaa. Nikolai Anderson suggested over a hundred years ago that kori belongs together with the Finnish word korju ‘bear’s (above-ground) winter lair’. Anderson’s comparison has been cited by Andrus Saareste as well as, with some hesitation, in Finnish etymological dictionaries. Julius Mägiste did not attempt to explain the word’s origin in his Estnisches etymologisches Wörterbuch. Due to both phonetic and semantic considerations, an etymological link between Estonian kori : korja and Finnish korju is impossible. I suggest that kori : korja is a Baltic loan from the word family represented in modern Baltic languages by Lithuanian kùrti (kùria, kū́rė) ‘to heat up, start a fire etc’, ùžkura(s) ‘oven full of wood; widower’, užkurỹs ‘man who has married a widow and moved into her home; man living in his wife’s parents’ house’. This Baltic word family has equivalents with fire- and hearth-related meanings in other Indo-European languages, e.g. Old Russian курити ‘to start a fire, ignite’, Old English here ‘fireplace, hearth, small oven’ and the stem variant with a final dental consonant heorð ‘hearth, fireplace, home etc’. Kori : korja presumes a Baltic loan base with the stem i̯a-, *kuri̯a-, presumed original meaning ‘fire, fireplace’.
Melek(as) ‘stock pigeon’ occurs sporadically in different parts of northern Estonia. This bird name has been seen as onomatopoetically motivated (Andrus Saareste, Mart Mäger, and with hesitation Alo Raun), a view which has been rejected by Julius Mägiste. Another suggestion is that melekas derives from a common Finnic-Mordvin stem, in which -l- may have developed from the affricate , cf. dialectal Finnish mettinen ‘turtle dove’, Erzya Mordvin m´eče, m´eča ‘dove’ (Y. H. Toivonen, Mikk Tooms), but Mägiste is skeptical of this explanation as well, and sees the word as more likely a contamination of mehikas ~ mehekas ‘wood dove’ + meltsas ‘green woodpecker, wood dove’. I argue that the explanation of the origin of the word melek(as) must take into account the observation of the Lithuanian linguist, who in the 1880s-1890s drew a parallel to the Lithuanian bird name meletàPicus viridis, Dryocopus martius, Merops apiaster, Coracias garrulus; chatterbox, sweet-talking person’. Baltic *melatā ~ *meletā is etymologically related to the Balto-Slavic word family *mel- ‘to rub, grind; chatter’: Lithuanian málti ‘to grind; speak too much, blather, prattle’, dialectal Russian мелея́ ‘grinder; blabbermouth etc’, dialectal Belarusian мэ́лю́х ‘lblabbermouth’. Phonetically, there is no reason not to accept the Baltic etymology. The final syllable *-tā of the Baltic loan base has been replaced by the very productive affix k(as), which appears in many bird names.
(k)rae- in the compound words (k)raejalad, (k)raepuud ‘trestle table, stretcher, barrow’ derives from the Low German schrage ‘(transverse) stand (with two pairs of crossed legs) etc’ (Udo Uibo). According to older lexicography, Estonian has known the compound words kooljarahe and rahejalg ‘bier, coffin base’, which are not related to the aforementioned Low German loan base, because in Low German loans in Estonian, word-internal -g- is replaced by the partially voiced medial stop -g-, in some cases also -j-, but never -h-. Mägiste has presumed that rahe(-) is related to the Finnic word family rahi: Courland Livonian ra’i ‘chair’, dialectal Finnish rahi : rahin ‘bench with no backboard; stool etc’, Ingrian rahi ~ rähi ‘bench, stove-bench etc’, North Karelian rahi ‘bench’. I propose a Baltic etymology for the word rahi: < Baltic *krasi̯a-, cf. Lithuanian krãsė ‘chair, reclining chair, stool; low footstool; seat’, krasià ‘sofa-like wooden bench with backboard; (reclining) chair; standing/walking chair for a small child; footrest etc’. This Baltic stem has plausible etymological correspondences only in Eastern and Western Slavic languages, e.g. Russian крéсло́ ‘armchair, reclining chair, backrest in a sleigh’. An analogous substitution, i.e. Finnic h < Baltic *s, is e.g. Estonian lahja ‘lean, thin’, dialectal lahi, laih, Finnic laiha etc < Late Proto-Finnic *laiha < Early Proto-Finnnic *lajša < Baltic *laisa-. Estonian rahe ‘hail’ has conformed to other nouns ending in e.
Rikkuma, in dialects also rikkima, rikma ‘to break, ruin, damage, smash, destroy; negatively influence someone; decay, deteriorate; (dialectally) go bad, become spoiled’ is a wide-ranging word family found in all Finnic languages: Finnic *rikkoi- < Early Proto-Finnnic *rikka. A Germanic etymology has been proposed for it (Christfrid Ganander 1787), which is rejected by etymological dictionaries of Finnic languages. Another rejected explanation is that of Lauri Hakulinen, who suggested that it is related to the word family rikka : rikan ‘dust, scrap, litter’. I propose a Baltic etymology for this Finnic verb stem, deriving from either 1. Baltic *rika-, on the successors of which are Lithuanian rìkti (riñka ~ reñka ~ rinksta, rìko) ‘to disintegrate, break into pieces, be crushed; to be wrong, confuse, err, act wrongly or imprecisely (e.g. when speaking or enumerating), stumble’, aprìkti ‘to confuse, mix up, garble; to be wrong, do something wrong etc’ or 2. Baltic *trika-, the successors of which are Lithuanian trìkti (triñka, trìko) ‘to be wrong, make a mistake, stumble, get stuck (when speaking, enumerating, etc), stutter; disintegrate; break, be ruined; to be ruined, go out of order (e.g. health); to prematurely give birth; to go crazy, lose one’s mind, rave; to get rabies (of dogs); to get angry; to get confused, puzzled; to engage in mischief, act strangely, impolitely; bother, disturb, annoy etc’. Phonetically, the German and Baltic loan bases are equally plausible, but semantically the Baltic explanation is a better fit. The core meaning of both the Baltic and Finnic word families is ‘to do material damage (i.e. break, ruin)’, from which (likely independently of one another) the other semantic lines have branched off.

Keywords

etymology, loanwords, Estonian language, Finnic languages, Baltic languages, Slavic languages

References

ALEW = Altlitauisches etymologisches Wörterbuch. 1–3 , 2015. Unter der Leitung von Wolfgang Hock und der Mitarbeit von Elvira-Julia Bukevičiūtė und Christiane Schiller; bearbeitet von Rainer Fecht , Anna Helene Feulner , Eugen Hill und Dagmar S. Wodtko. (= Studien zur historisch-vergleichenden Sprachwissenschaft 7. Hrsg. Harald Bichlmeier und Velizar Sadovski.) Hamburg: Baar.

Anderson , Nicolai 1879. Studien zur Vergleichung der indogermanischen und finnisch-ugrischen Sprachen. (= Verhandlungen der Gelehrten Estnischen Gesellschaft zu Dorpat 9.) Dorpat.

Ariste , Paul 1933. Eesti-rootsi laensõnad eesti keeles. (= Acta et Commentationes Universitatis Tartuensis (Dorpatensis) B XXIX , 3.) Tartu.

Blažek , Václav 1998. Old prussian birds names. – Colloquium Pruthenicum Secundum. Ed. Wojciech Smoszyński. Kraków: Universitas , 7–23.

Būga , Kazimieras 1959. Rinktiniai raštai II. Vilnius: Valstybinė politinės ir mokslinės literatūros leidykla.

EEW = Julius Mägiste. Estnisches etymologisches Wörterbuch. I–XII , 2000. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft.

EH = Jānis Endzelīns , Edīte Hauzenberga. Papildinājumi un labojumi K. Mǖlenbacha Latviešu valodas vārdnīcai. I–II , 1934–1946. Rīgā: Grāmatu apgāds.

EKMS = Andrus Saareste. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I–IV , 1958–1963. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. (= Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne nr. 3.) Stockholm: Vaba Eesti.

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. I–VI , 1994–2017. Eesti Teaduste Akadeemia Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Instituut , Eesti Keele Sihtasutus.

ERL = Eesti rahvakultuuri leksikon. 1995. Koost. ja toim. Ants Viires. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus.

ÈSSJa 1– = Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. 1– , 1974–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука. http://etymolog.ruslang.ru.

Göseken , Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam , Anführung Zur Öhstnischen Sprache , Bestehend nicht alleine in etlichen præceptis und observationibus , Sondern auch In Verdolmetschung vieler Teutschen Wörter. Reval: Adolph Simon.

Hakulinen , Lauri 1968. Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kolmas , korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.

Hofstra , Tette 1985. Ostseefinnisch und Germanisch. Frühe Lehnbeziehungen im nördlichen Ostseeraum im Lichte der Forschung seit 1961. Groningen: Drukkerij Van Denderen B.V.

Hupel , August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre fuer beide Hauptdialekte , den revalschen und doerptschen; nebst einem vollstaendigen Woerterbuch. Riga , Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel , August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte , den revalschen und dörptschen , nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweyte durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Häkkinen , Kaisa 2004. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY.

Jaunius , Kazimieras 1972. Kalbininko Kazimiero Jauniaus rankraštinis palikimas. Katalogas ir publikacijos. Рукописное наследие языковеда Казимераса Яунюса. Каталог и публикации. Parengė S. Skrodenis. Spec. redaktorius A. Lukošiūnas. Vilnius: Lietuvos TSR valstybinė respublikinė biblioteka.

Jussila , Raimo 2009. Kalevalan sanakirja. Helsingissä: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Kalima , Jalo 1936. Itämerensuomalaisten kielten balttilaiset lainasanat. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 202.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Karaliūnas 1997 = С[имас] Каралюнас. Из наблюдений над балто-славянской лексикой (балт. *{kurti} , слав. *{kuriti}). – Балто-славянские исследования 1988–1996. Сборник статей. Москва: Наука , 259–275.

Karsten , Torsten Evert 1943. Finnar och germaner. Folk- och kulturberöringar från tre årtusenden. (= Folkmålsstudier IX–X.) Helsingfors.

Kask , Arnold 1967. Eesti keele ajalooline grammatika I. Häälikulugu. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool , eesti keele kateeder.

Kettunen , Lauri 1938. Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung. (=  Lexica Societatis Fenno‑Ugricae V.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Kujola , Juho 1944. Lyydiläismurteiden sanakirja. Ainekset keränneet K. Donner , J. Kalima , L. Kettunen , J. Kujola , H. Ojansuu , E. Pakarinen , Y. H. Toivonen , E. A. Tunkelo. Toimittanut ja julkaissut J. Kujola. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae IX.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Kurkina 1976 = Л[юбовь] В[икторовна] Куркина. Этимологические заметки. – Этимология 1974. Москва: Наука , 44–59.

Laanest , Arvo 1997. Isuri keele Hevaha murde sõnastik. Ainestiku kogunud ja käsikirja koostanud Arvo Laanest. Tallinn: Eesti Keele Instituut.

Laučiūtė 1982 = Юрате Алоизовна Лаучюте. Словарь балтизмов в славянских языках. Ленинград: Наука.

LEV = Konstantīns Karulis 1992. Latviešu etimoloģijas vārdnīca. I–II. Rīga: Avots.

LEW = Ernst Fraenkel. Litauisches etymologisches Wörterbuch. I–II , 1962–1965. Heidelberg: Carl Winter , Universitätsverlag , Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht.

Liin , H[elga] 1968. Alamsaksa laensõnad 16. ja 17. sajandi eesti kirjakeeles. Väitekiri filoloogiakandidaadi teadusliku kraadi taotlemiseks. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool. [Käsikiri.]

Lõo , J[aan] 1913. Meie koduloomade nimetused 2. – Eesti Kirjandus 7 , 257–262.

LäGloS = Andries Dirk Kylstra , Sirkka-Liisa Hahmo , Tette Hofstra , Osmo Nikkilä. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. I–III , 1991–2012. Amsterdam–Atlanta: Rodopi.

Mažiulis , Vytautas 1993. Prūsų kalbos etimologinis žodynas. 2. Vilnius: Mokslo ir enciklopedijų leidykla.

Mažiulis , Vytautas 1996. Prūsų kalbos etimologinis žodynas. 3. Vilnius: Mokslo ir enciklopedijų leidykla.

ME = K. Mīlenbacha Latviešu valodas vārdnīca. 1–4 , 1923–1932. Rediģējis , papildinājis , turpinājis J. Endzelīns. Rīgā: Herausgegeben vom lettischen Bildungsministerium / Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Must , Mari 2000. Vene laensõnad eesti murretes. [Toim. Lembit Vaba.] Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mäger , Mart 1967. Eesti linnunimetused. Eesti NSV Teaduste Akadeemia Keele ja Kirjanduse Instituut. Tallinn: Eesti NSV Teaduste Akadeemia.

Müller 1600–1606 = Külli Habicht , Valve-Liivi Kingisepp , Urve Pirso , Külli Prillop 2000. Georg Mülleri jutluste sõnastik. Toim. Jaak Peebo. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 12.) Tartu: Tartu Ülikool.

Nieminen , Eino 1944. Eräistä balttilaisista lainasanoistamme ja niiden vastineista. – Virittäjä 48 , 238–250.

Nikkilä , Osmo 1998. nop–ea → nop–sa , sel–keä → sel–vä: suffiksinvaihto ja suomen sanojen etymologiointi. – Kirjoituksia muoto- ja merkitysopista. Toim. Urho Määttä , Klaus Laalo. (= Folia Fennistica & Linguistica 21.) Tampere: Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos , 77–101.

Nirvi , R. E. 1971. Inkeroismurteiden sanakirja. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVIII.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

NyS = Nykysuomen sanakirja. Lyhentämätön kansanpainos. 1–3 , 1978. Kuudes painos. Päätoim. Matti Sadeniemi. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Pokorny = Julius Pokorny. Indogermanisches etymologisches Wörterbuch. 1–2 , 1949–1959. Bern: A. Francke AG Verlag.

Raun , Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Rossihnius 1632 = Valve-Liivi Kingisepp , Külli Habicht , Külli Prillop 2002. Joachim Rossihniuse kirikumanuaalide leksika. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 22.) Tartu: Tartu Ülikool.

Rullingo , Ago 2001. Muhumaa. Loodus aeg inimene. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus.

Ränk , Arvi 1995. Eesti etnograafia sõnaraamat. Tallinn: [Ränk].

Ränk , Gustav 1939. Saaremaa taluehitised. Etnograafiline uurimus I. Ehitiste üksikosad , elamu ja kõrvalhooned , mis osalt täidavad elamu ülesandeid. (= Õpetatud Eesti Seltsi Kirjad V.) Tartu: Õpetatud Eesti Selts.

Saareste , Albert 1924. Leksikaalseist vahekordadest eesti murretes I. Analüüs 60 kaardi ja 1 skeemiga. (= Acta et Commentationes Universitatis Dorpatensis B VI1.) Tartu: Kirjastus-Ühisuse „Postimehe“ trükk.

Sabaliauskas , Algirdas 1990. Lietuvių kalbos leksika. Vilnius: Moksla.

Sereiskis , B[enjaminas] 1933. Lietuviškai-rusiškas žodynas. Kaunas: Med. d-ro A. Lapino ir Grigorijaus Volfo leidinys.

SKES = Yrjö H. Toivonen , Erkki Itkonen , Aulis J. Joki , Reino Peltola. Suomen kielen etymologinen sanakirja. I–VII , 1955–1981. (= Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII , 1–7. Tutkimuslaitos „Suomen Suvun“ julkaisuja III. / Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 2.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Smoczyński , Wojciech 2016. Słownik etymologiczny języka litewskiego. Wydanie drugie , poprawione i znacznie rozszerzone. Na prawach rękopisu. https://dl.dropboxusercontent.com/u/21280621/Smoсzyński W. Słownik etymologiczny języka litewskiego.pdf.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1–3 , 1992–2000. Päätoim. Erkki Itkonen , Ulla-Maija Kulonen. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

Stahl , Heinrich 1637. Anführung zu der Estnischen Sprach , auff Wolgemeinten Rath vnd Bittliches Ersuchen , publiciret von M. Henrico Stahlen. Revall: Chr. Reusner.

Suhonen , Seppo 1973. Die jungen lettischen Lehnwörter im Livischen. (= Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 154.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Zajceva , Mullonen 1972 = Мария Ивановна Зайцева , Мария Ивановна Муллонен. Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука.

Zinkevičius , Zigmas 1987. Lietuvių kalbos istorija. II. Iki pirmųjų raštų. Vilnius: Mokslas.

Tihase , Karl 1974. Eesti talurahvaarhitektuur. Tallinn: Kunst.

Toivonen , Y. H. 1928. Zur geschichte der finnisch–ugrischen inlautenden affrikaten. (= Finnisch‑Ugrische Forschungen XIX.) Helsinki.

Tooms , Mikk 1933. Mõni juhtum δ > l eKirdes. – Eesti Keel 1 , 5–10.

Toporov 1984 = В[ладимир] Н[иколаевич] Топоров. Прусский язык. Словарь K–L. Отв. ред. Вяч. Вс. Иванов. Москва: Наука.

Uibo , Udo 2014. Etümoloogilised märkmed (XV). – Keel ja Kirjandus 12 , 933–938.

Vaba , Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut , Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vaba , Lembit 2011. Balti laenude uurimine avab meie kauget minevikku. – Keel ja Kirjandus 10 , 734–763.

Vėlius , Norbertas 1996. Baltų religijos ir mitologijos šaltiniai. 1. t. Nuo seniausių laikų iki XV amžiaus pabaigos. Vilnius: Mokslo ir enciklopedijų leidybos institutas.

Viitso , Tiit-Rein , Valts Ernštreits 2012. Līvõkīel-ēstikīel-leţkīel sõnārōntõz. Tartu , Rīga: Tartu Ülikool , Latviešu valodas aģentūra.

VK = Haljala regilaulud. 1 , 1989. Toim. E. Laugaste. (= Monumenta Estoniae antiquae I. Vana kannel VI , 1.) Tallinn: Eesti Raamat.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. 1–7 , 1990–2011. Toim. Elna Adler , Merle Leppik , Silja Grünberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut.

Vuorela , Toivo 1979. Kansanperinteen sanakirja. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö.

Võti , Tiina 1978. Eesti talupoja toolid. – Etnograafiamuuseumi aastaraamat XXXI , 103–120.

Walde , Alois 1930. Vergleichendes Wörterbuch der indogermanischen Sprachen I. Herausgegeben und bearbeitet von Julius Pokorny. Berlin , Leipzig: Gruyter & Co.

Wiedemann , Ferdinand Johann 1973 (1893). Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas , muutmata trükk teisest , Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

 Võrgumaterjalid

Deutsches Wörterbuch von Jacob und Wilhelm Grimm. 16 Bde. in 32 Teilbänden. Leipzig 1854–1961. Quellenverzeichnis Leipzig 1971. Online-Version vom 28.04.2018. http://woerterbuchnetz.de/cgi-bin/WBNetz/genFOplus.tcl?sigle=DWB&lemid=GW03854.

Eesti regilaulude andmebaas. http://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas.

Jahilinnud. http://www.ejs.ee/wp-content/uploads/2015/02/jahilinnud.pdf.

Karjalan kielen sanakirja. http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.

Lietuvių kalbos žodyno (t. 1–20 , 1941–2002) elektroninio varianto I leidimas 2005. http://www.lkz.lt.

Tēzaurs. Skaidrojošā un sinonīmu vārdnīca. www.tezaurs.lv.

 
Back

Current Issue: Vol. 63, Issue 1, 2017


Publishing schedule:
               Next year June