headerpos: 17406
 
 
 

Emakeele Seltsi aastaraamat
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
ISSN 2228-1215 (electronic)   ISSN 0206-3735 (print)

Emakeele Seltsi aastaraamat
The Yearbook of the Estonian Mother Tongue Society
ISSN 2228-1215 (electronic)   ISSN 0206-3735 (print)

Publisher
Journal Information
» History
» Editorial Policy
» Editorial Board
» Abstracting/Indexing
Guidelines for authors
» For Authors
» Instructions to authors
» For Review
List of Issues
» 2016
Vol. 62, Issue 1
» 2015
» 2014
» 2013
» 2012
» 2011
» 2010

UDSALI JA ADSELE; pp. 207–222

(Full article in PDF format) http://dx.doi.org/10.3176/esa62.08


Authors

Evar Saar

Abstract

Udsali and Adsele

The article examines the South Estonian place name cluster Udsali ~ Utsali. This name was used as a peasant surname in the 16th-17th centuries more extensively than in modern-day place names. Attention is also drawn to some mentions from the 16th century which contain the ethnonym-like surname *Udsalane. While in Eesti kohanimeraamat (2016) I conjectured that Udsali is a High German or Jewish loan name, I now believe that the name either comes directly from South Estonian or is a borrowing of nearby southern origin. This surname came into use in the 16th-17th centuries independently in five places near Estonia’s southern border.
The old surname Udsali has been compared to the word udsu ‘fog, fluff, plumule’ and the verb udsalõma ‘to hover like fog or dust’. The comparable South Estonian place names Udsu ~ Utsu, which also appear as family names and have previously been used as peasant surnames, are also indigenous. The oldest written mention of Udsu dates back to the 15th century. The meaning ‘fog, fluff, plumule’ could be the basis for the peasant surname, but this is not very likely. Another potential source of the name is the Finnic-Mordvin word for ‘bear’, the Uralic reconstruction of which is *okti. The regular South Estonian equivalent *otś and the genitive form *ote(n) are represented in the word ott, denoting a bear, and the place name Otepää. The place names Otśu, Utso and Udsu could be regarded as having originated from this word. Thus the ethnonym-like surname *udsalane could actually be *utslane ‘bear man’? Another possible explanation for the Udsali name cluster is the connection between the peasant surname and the Belorussian place name Udziela.
Presuming that the basis for the surname Udsali ~ Udsalane is an ethnonym no longer in use, one candidate is the , the ancient county Agzele ~ Adsele on the territory of modern-day Latvia, to the south of Southeastern Estonia. The presumed earliest mention of this county comes from the Pskov chronicle from the year 1111: на Очелу (< Очела). In 12th-century Russian chronicles, the inhabitants of Očela are given as Chudes (i.e. Finns). In Old Russian orthography, the short Finnic a was always rendered as o. However, there is no adequate explanation for the change that actually took place in the initial vowel of the name (a > u or a > o > u). The labialization, i.e. change to o, of stressed a appears quite often in the local Latvian Malēnieši dialect (as well as in Latgalian). Thus it is plausible that the county name *Odzala and the ethnonym *odzaļi first developed as such in the Latvian-language environment. Borrowed into South Estonian, the initial *ods was adapted to uds. Another possible derivation path is via expressive variation of the ethnonym denoting the neighboring people, wherein the emergence of u could have been supported by the similar-sounding ethnonym ugalane, well known in South Estonia. However, as both of these explanations are somewhat artificial, Udsali and Adsele should be regarded as names that cannot be linked to one another, at least not on the basis of currently existing knowledge.
The article presents an improved etymology for the historical place name Adsele (*Adsela) – the name includes the Finnic word *akja ‘edge, brink, border’ an old borrowing from Germanic *agjā. This explanation was first given by Krišjān Ancītis and Aleksandr Jansons in 1967, but their article has remained relatively unknown. It is important to note that this name was initially used for quite a large area, the most important center of which in the 12th century was Alūksne. The original name for the region was later given to the castle built along the Gauja River, called Adsele in German (Latvian Gaujiena, South Estonian Koivaliin). The analysis of the oldest name forms Очела, Agzele and Adsele concludes that the border of the name element goes between Ag+zele, Ad+sele. Thus this name belongs in the same group with a number of other 13th-century Livonian place names ending in -sele: Sattesele, Cubbesele, Vitisele etc. The article does not take a stance on whether the ending -sele (*-sela) contains the weak grade genitive form *-sälä of the Finnic word *selkä ~ sälkä ‘back’ or whether it is a combination of two suffixes (as Paul Alvre has suggested). Therefore, the structures *ad´+sälä and *ad´+se+la are both considered possible.

Keywords

onomastics, surnames, ethnonyms, place names, etymology, South Estonian, Latvian

References

Alvre , Paul 1985. Eesti ja liivi keeleaines Henriku Liivimaa kroonikas (III). Kohanimed. – Keel ja Kirjandus 1 , 32–36; 2 , 96–105.

Ancītis , Krišjān , Aleksandr Jansons 1967. Mõnest Muinas-Läti kohanimest. – Etnograafiamuuseumi aastaraamat XXII. Tallinn: Valgus , 302–311.

Balode , Laimute , Ojārs Bušs 2015. No Abavas līdz Zilupei. Vietvārdu cilmes īsā vārdnīca. From Abava to Zilupe. The origin of Latvian geographical names. A short dictionary. Zin. red. S. Rapa. Rīga: LVA.

Bauer , Albert 1933. Die Wartgutsteuerliste der Komturei Goldingen. – Mitteilungen aus der livländischen Geschichte 25 (2). Riga: W. F. Häcker , 109–194.

Breidaks , Antons 1997. Ethnolinguistic contacts between Lettgallians and Selonians and Baltic Finns. – Humanities and Social Sciences Latvia 3 (16). Rīga: University of Latvia , 93–113.

EKNR = Marja Kallasmaa , Evar Saar , Peeter Päll , Marje Joalaid , Arvis Kiristaja , Enn Ernits , Mariko Faster , Fred Puss , Tiina Laansalu , Marit Alas , Valdek Pall , Marianne Blomqvist , Marge Kuslap , Anželika Šteingolde , Karl Pajusalu , Urmas Sutrop 2016. Eesti kohanimeraamat. Toim. Peeter Päll , Marja Kallasmaa. Eesti Keele Instituut , Võru Instituut , Eesti Kirjandusmuuseum. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

EM IX = Mari Mets , Anu Haak , Triin Iva , Grethe Juhkason , Mervi Kalmus , Miina Norvik , Karl Pajusalu , Pire Teras , Tuuli Tuisk , Lembit Vaba 2014. Lõunaeesti keelesaarte tekstid. Toim. Ellen Niit. (= Eesti murded IX.) Tallinn: Eesti Keele Instituut , Tartu Ülikool.

Grünthal , Riho 1997. Livvistä liiviin. Itämerensuomalaiset etnonyymit. (= Castre­nianumin toimitteita 51.) Helsinki.

Hakulinen , Lauri 1979. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4. , korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.

HLK = Henriku Liivimaa kroonika. Heinrici chronicon Livoniae. 1982. Tlk. Richard Kleis. Toim. Enn Tarvel. Tallinn: Eesti Raamat.

Jarva , Vesa 2003. Venäläisperäisyys ja ekspressiivisyys suomen murteiden sanastossa. (= Jyväskylä studies in humanities 5.) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/13423/9513915441.pdf?sequence=1

Johansen , Paul 1938. Bruchstücke des Landbuches der Ordensmeister für Rujen und Helmet. – Beiträge zur Kunde Estlands. Hrsg. von der Estländischen Literärischen Gesellschaft. 21. Band. Mit 8 doppelseitigen Tafeln auf Kreidepapier und 14 Abbildungen im Text. Tallinn , 43–61.

Kalima , Jalo 1952. Slaavilaisperäinen sanastomme. Tutkimus itämerensuoma­laisten kielten slaavilaisista lainasanoista. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 243.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kettunen , Lauri 1955. Etymologische Untersuchung über estnische Ortsnamen. (= Suomalaisen Tiedeakatemian toimituksia B , 90 (1).) Helsinki: Suomalainen Tiedeakatemia.

Leikuma , Lidija 2003. Latgalīšu volūda 1. Intensīvā mācību kursa materiāli. Sanktpēterburgas Valsts universitāte.

LUB I = Liv- , Est- und Kurländisches Urkundenbuch nebst Regesten. Begründet von F. G. Bunge. I–VI , 1853–1910. Hrsg. F. G. Bunge. Riga , Moskau.

Lvv I = Jānis Endzelīns 1956. Latvijas PSR vietvārdi. I , A–J. Latvijas PSR Zinatnu akademija. Valodas un literaturas instituts. Rīgā: Latvijas PSR zinatnu akademijas izdevnieciba.

Oksanen , Auli 2007. Karhu , kontio , ohto ja otso. Karhun nimitysten kielellisillä lähteillä. Etymologinen tutkimus. Pro gradu -tutkielma. Suomalais-ugrilainen laitos. Helsingin yliopisto.

PA I = Polnische Akten. I , 1582–1591. 1970. Hrsg. Oleg Roslavlev. (= Hefte zur Landeskunde Estlands 5.) München.

PA II = Polnische Akten. II , 1586–1616. 1973. Hrsg. Oleg Roslavlev. (= Hefte zur Landeskunde Estlands 7.) München.

PA IV = Polnische Akten. IV , 1583–1590. 1973. Hrsg. Oleg Roslavlev. (= Hefte zur Landeskunde Estlands 6.) München.

Pajusalu , Karl , Eberhard Winkler 2011. Salatsi liivi kohanimed keelekontaktide kajastajana. – Keel ja Kirjandus 3 , 176–189.

Pall , Valdek 1997. L´em´t´ne. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Remmel , Mari-Ann 2002. Viru mees viljapulli , Harju mees aganapulli. Piir­kond­like suhete kajastumisest eesti rahvapärimuses. – Mäetagused 21 , 141–192.

Rev 1601 = Die Revision Livlands 1601. Estnisches Siedlungsgebiet. 1967. Hrsg. Oleg Roslavlev. (= Hefte zur Landeskunde Estlands 3.) Wolfratshausen-Waldram.

Rev 1624 PL = Das Pernauer Land 1624. 1967. Hrsg. Oleg Roslavlev. (= Hefte zur Landeskunde Estlands 2.) Wolfratshausen-Waldram.

Rev 1638 = Liivimaa 1638. a maarevisjon. Eesti asustusala. I , Kaguosa. 1941. (= ENSV Riigi Keskarhiivi Tartu osakonna toimetused 1 (7).) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

SLW = Salis-livisches Wörterbuch. 2009. Hrsg. Eberhard Winkler , Karl Pajusalu. (= Linguistica Uralica. Supplementary Series 3.) Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus.

SPK = Suomalainen paikannimikirja. 2007. Päätoim. Sirkka Paikkala. (= Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146.) Karttakeskus , Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. I–III. 1992–2000. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki.

Tarvel , Enn 1975. Kas Otšela tšuudid olid Koivalinna eestlased? – Keel ja Kirjandus 9 , 549–553.

Valk , Heiki 2009. Hilisrauaaeg (1000/1050–1225). – Setomaa 2. Vanem ajalugu muinasajast kuni 1920. aastani. Tartu: Eesti Rahva Muuseum , 126–189.

Valk , Heiki , Silvia Laul 2014. Siksälä kalme I. Muistis ja ajalugu. Tartu Ülikool. Ajaloo ja arheoloogia instituut. Arheoloogia osakond. Tartu.

VES = Võro-eesti synaraamat. Võru-eesti sõnaraamat. 2002. Kokko pandnuq Jüvä Sullõv. (= Võro Instituudi toimõndusõq 12.) Tarto–Võro.

 Arhiivimaterjalid

EAA = Rahvusarhiiv. Eesti ajaloo arhiiv.

 
Back

Current Issue: Vol. 62, Issue 1, 2016


Publishing schedule:
               Next year June